Helou....

Kassos kellon aikaa; 1:38

Aamulla voi olla hiukan väsy

Juhannus oli ja meni.Hyvä niin. Ei väliä koko juhlasta.Siis minä en välitä.En tällä hetken nää siinä päivässä mitään juhlimisen aihetta, ehkä "herään" tai opin joskus miks juhannusta ylipäätään juhlitaan/vietetään.

Oikeestaan kyllähän meillekin vieraita tuli, Mikan sisko jas en likka. Oli tarkotus tulla enempikin, mutta ihan olrait, ettei tullutkaan, koska meillä oli oksennustautia ilmassa. Anniinalla se oikeestaan alkoi jo sillon Tonin synttäri-sunnuntai-maanantai välisenä yönä. JA maannatai-iltana oksensi sekä Keskiviikko-Torstai yönä. Ja ripulilla oli koko sen ajan. Toni oksensi Torstaina ja Susanna Juhannus aattona. Ei niillä kestäny sen pidempää. Mulla oli vatsa löysällä pari pv.

 Soittelin Anniinan takia Torstaina terkkarille, kun ihmettelin pitkää aikaa oksennustaudille, niin sanovat sellasta olevan liikkeellä, jopa viikon mittaisen. Saattaa olla päivän poissa ja tulla takasin, eli niinkuin Anniinalla. Tonilla ja Susannalla ei kestäny kauempaa.

Nyt menee jo parempaan suuntaan, tänään Anniinalla ollu jo kovempaa kakkaa, mutta eilen oli ihan löysällä koko illan.Aamusella eilen oli kovempaa, mut joku heitti illaks löysälle.
Isommista Johanna ja Saku näyttäs välttyvän taudilta. Ellei tuu hiukan viiveellä.
Mikakin sanoi aamulla puhelimessa vatsan hiukan temppuuvan ja olevan etova olo. Sen perään totes, ettei kyllä meinaa olla pois töistä, vaikka laattotais konehallin lattiaa uudestaan Johtuen siitä kolmen viikon saikusta ...

Saku lähti leirille eilen. Oli sitten soittanu mulle viime yönä yhen aikaan, en kuullu ku puhelin äänettömällä, sitten oli soittanu Mikalle ja ne oli jutellu jotain. Sakulla on kova ikävä. No, äsken tai yhentoista aikaan tekstailtiin niitä näitä ja tuossa puolen yhen aikaan soitti, että on paha olo ja haluaa huomenna pois leiriltä. Leiri loppuis vasta perjantaina. Lupasin hakee, koska mulla on itellä paha mieli, jos pojalla on niin kauhee ikävä. 
Soitellaan Sakun kanssa aamulla ja katotaan asiaa uudestaan. Saku on vaan niin reppana ja kait se rakastaa meitä, kun on niin iso ikävä.....

Anniina oli tai on pieni riiviö. Tänään meinas päiväunilta herätä liian aikasin ,nappasin syliin ja sanoin, että mennään köllimään vielä,  se sai  kauheen raivarin. (aika usein tehdään niin,että menää takasin köllimään jos jää unet liian lyhykäisiks.) koitin sanoa nätisti, että vielä tarttee nukkuu ja otin se viereen. Alko potkimaan ,raapimaan ja purikin. Huusi siihen malliin, ku olisin kovastikin pahoinpidelly, ja mähän en edes koskenu  Siinä koitin rauhallisella äänellä puhua että tule äitin syliin,tule halimaan, huusi vaan ei ja itki ihan kauheesti.. VArmaan vartin verrran huusi ja potki seinää, välillä kääntyili niin että pää osu seinää ja sitte huus vielä kovempaa. Jossain vaiheessa sain alkaa paijaa päätä ja se rauhottu.Heti jos ote heikkeni alko itkee enempi. Hetken siinä paijasin ja sit pikkunen nukahti. Pari kertaa unissaan kysy ;Äiti...           Kyllä siinä sen raivotessa mietin mitä mä oon tehny väärin, tai onkohan tuossa lapsessa jotain  "vikaa"... Tai tää on vaan joku aikakausi, uhma. Tosin aika uhmakas tuo likka on mun mielestä ollu aina. Tai, niinkuin naapurille sanoin, sillonko nää isommat oli tän ikäsiä, meille on melkein tullu taas uus vauva ja en ole huomannu isompien näin kiukuttelebvan...Optimisti? Jaa voin ollakin,en kyllä oikeesti muista , näistä muista lapsista tällästä...

nyt meen nukkumaan ja toivon, ettei toista päivästä raaapimista,potkimista ja puremista, kun äiti käskee suraavan kerran nukkua....  moi.