Wildcat kommenteissa kyseli miksi oli aika suunniteltuun sektioon...No jospa sen tähän rustais, kaikelle kansalle nähtäväks kertoisin.

Esikoisen synnytys läks käyntiin supisteluilla ja lapsiveden menolla kotona, lähettiin synnyttää ihan normisti. 19,5 tuntia siinä meni. Ponnistusvaiheessa poika jäi jumiin hartioista ja hälle tuli erbin pareesi olkaan.Se ei mennyt sijoiltaan, vaan vähän veltoks jäi. (syntyessään poika ei itkeny ja sai vaan 5 pistettä,oli veltto ,"väärän" värinen ja itkuton ja pulssi huono, mutta jo kahden minuutin päästä sai 8 pistettä.)

Johannan kanssa meni myös lapsivedet kotona, muttei tullu yhtään supistuksia. Lähettiin sairaalaan ja laittovat tipan.Alkuun edisty hyvin ja paikat aukes ihan hienosti.Mutta tyssäs siihen 8cm. Ja likka oli otsatarjonnassa, mua alko ponnistuttaa ja lääkärit kielsi ettei saa ja laittovat sitten kiireelliseen leikkaukseen, mut nukutettiin ja likka siis syntyi sektiolla.

Kolmatta synnytystä lääkärit suositteli suoraan että sektioon, kun kaks synnytystä oli komplikoitunu lopussa. Siispä vasten mun tahtoa sovittiin pojan synnytyspäiväks 30.10.97  sanoin kyllä lääkärille,että jos alkaa tulee ittestään ennen leikkauspäivää, tahdon synnyttä alateitse, muttei tuo jätkä antanu pienintäkään merkkiä tulostaan, siispä leikkaukseen. Niin syntyi kolmaskin sektiolla.

Neljättä, Susannaa, lääkäri sanoi ettei voi mitenkään suositella alateitse syntymään, koska olijo kaks leikkausta takana ja niissä oltiin menty samasta kohtaa ja kohtu oli heikko siitä kohtaa. Jos tarttisi antaa tippaa , niiku Johannan synnytyksessä, olisivat ne liian rajuja, verrattaen luonnollisiin ja vois kohtu revetä siitä arven kohtaa... (ihmettelin tuota, mutta enhän halunu että mikään vaarantuu)

Joten tätä viidettä, Anniinaan synnytystä suunniteltaessa, ei kysymykseen tullu enää mikään muu vaihtoehto. Niin arpinen kohtu, että leikkaus ehdoton.

Ja sittenhän nuo lääkärit olisitä mieltä, että seuraava raskaus olisikin jo vaaraksi molemmille, sekä mulle ja laspelle. Joten nipsnaps...