Lastentarhanopettaja auttoi päiväkodin poikaa panemaan saappaat jalkaansa .

Opettaja kiskoi minkä jaksoi samalla kun  poika työnsi jalkaa saappaaseen, mutta helppoa se ei totisesti  ollut.

Kun toinenkin saapas vihdoin oli jalassa, opettajalla oli ihan  hiki. Ei ihme, että hän melkein voihkaisi kun poika ilmoitti:

-Ne on väärässä jalassa. 

 Valitettavasti poika oli oikeassa.  Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa kuin niiden jalkaan  vetäminen.

Opettaja onnistui vaivoin pysyttelemään tyynenä kun hän  toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat paikoilleen

Siinä samassa poika huomautti: -Ei nää ole mun saappaat. Opettaja puri jo kieltään jottei karjuisi pojalle: 

 -Mikset sinä sanonut mitään!  Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti:

-Nää  on mun veljen saappaat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan. 

 Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran  punnertamaan saappaita pojan jalkaan.

Huh-huh, valmista tuli,  vihdoinkin.

 -Missäs sinun käsineesi sitten ovat? opettaja kysyi  pojalta. 

 -Äiti pani ne aamulla saappaiden sisään.