Tunnistin ittessäni pieniä masennuksen oireita, lukiessani viikonvaihteen lehteä missä oli artikkeli masennuksesta ja sen häpeästä. En minä sellasta häpee, mutten kehtaa tunnustaakaan, että voisin olla avun tarpeessa. Oonkohan? En tiedä, outoa väsyä potenu jo jonkun aikaa ja välillä on päiviä kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa mitään, ei sillee etteikö "jaksais" vaan ei "huvita jaksaa". Esim laittaa ruokaa. Sitäkin saatan alkaa tekemään,kun oon ajatusta pyöritelly mielessä parin tunnin ajan ja todennu, jos en pian tee ruokaa on kämppä täynnä nälkäsiä lapsia. Ja sitten sorrun tekemään jotain pikaruokaa poiketen suunnitellusta. JA sitä pikaruokaa (tyyliin riisiä ja kalapuikkoja) tehdessäni, manaan itteäni kun en voinu alottaa tekee aikasemmin, niin olisin jopa kastikkeenkin saanu tehtyä... JA monet asiat pyykinpesusta roskien viemiseen, nopeita juttuja, muttei vaan yhtään huvita.

On paljon asioita, mitkä omassa päässä on alkanu vaikuttaa huolestuttavalta, mutta kynnys mennä johki siitä juttelee on aika iso.Ja sitä paitsi, minne? Johki terkkarin yleislääkärille? Todennäkösesti antavat vaan buranaa siihenkin hoidoks (heheh). Tuntuu vaan että vaivaan, ku vaivaan lykkäävät jonkun tulehduskipulääkekuurin.

Sitä paitsi on kyllä päiviä kun kaikki on niin kohdallaan, mutta silti mua                                                    " V Ä S Y T T Ä Ä".

Olipas vuodatusta, huomenna saattaapi olla ihan eri aatokset ja muokkaan koko tekstin pois...Häpeässäni. Mutta jospa olis syytä näyttää Mikalle, jos kehtaan....

 

ÖITÄ!